Tiina: Pullolla ja ilman – kaksi erilaista imetyskokemusta

Olen Tiina 28-vuotias papupata Joensuusta. Kotoa löytyy pölypallojen ja miehen lisäksi lapset 9/13 sekä 8/17. Fit Fat Mama blogissani kirjoitan perhelifestyleä laidasta laitaan, punaisena lankana hyvinvointi, perhe ja se tavallinen arki.

 

Kun vauva ei syönytkään tuttipulloa eikä tuttia

Imetin esikoistani viikon vaille vuoden. Hän söi myös alusta asti tuttipulloa sekä tuttia ilman mitään ongelmia. Tai no, muistan pari ykköskertaa kun hän ei suostunut syömään pullosta minun yrittäessäni -ja ymmärtäähän sen, vauva tiesi minulla olevista tisseistä. Muistan miten helppoa oli, kun mies pystyi syöttämään vauvaa pullosta ja itse pääsin omille menoilleni melkein milloin vaan. Yösyötöt, aamusyötöt, mitkä vain. Pari kertaa mies hoiti vauvan koko yönkin ja minä itse sain nukkua. Ai että.

Imettäminen oli aluksi hieman hankalaa. Asento oli hakusessa ja osasin imettää alussa vain kyljellään makaamalla. Muistan kun kerran itkin miehelle, että revin kohta tämän tissin irti, että sie saat imettää välillä! No, sitä ei tarvinnut tehdä kun vauva söi myös pullosta tarvittaessa. Julki-imetys oli myös totaalinen no-no. Imetin julkisesti koko vuoden aikana tasan silloin, kun kävimme ulkomailla.

– PITKÄN YRITYSAJAN JÄLKEEN ODOTIN PERHEESEEMME TOISTA LASTA

Pitkällisen yritysajan jälkeen odotin vihdoin perheeseemme toista lasta. Raskausaikana hankin tulevalle pienokaiselle tutteja sekä tuttipulloja. Ajatuksena oli jälleen sama; imettäisin, mutta vauva söisi osittain myös pullosta jotta mies saa osallistua vauvan hoitoon ja itse pääsen irtautumaan kahden lapsen arjesta tarvittaessa.

Muistan ensi-imetyksen synnytyssairaalassa. Tissi oli niin iso ja vauvan pää niin pieni, luulin että koko vauva tukehtuu ja musertuu tissin alle. Imetys lähti rullaamaan todella hienosti. Syntyessään vauva painoi alle 2500g ja muutamassa päivässä paino oli noussut enemmän, kuin monilla vauvoilla parissa viikossa.

– TISSIÄ, EI TUTTIA

Tultiin kotiin sairaalasta ja vauva itki ensimmäisenä iltana todella kovasti. Yritin laittaa hänelle tutin suuhun ja ihmettelin kun tutti ei vaan pysynyt suussa. Ajattelin, että tutti on varmaan liian iso vastasyntyneen suuhun. Ostin erilaisia tutteja käyttöön, mutta ei. Pari kertaa onnistuin sujauttamaan tutin vauvan suuhun kun hän oli juuri nukahtamaisillaan, mutta heti kun neiti heräsi -plöps, sinne tipahti tutti. Tissiä, ei tuttia. Mietin jossain vaiheessa, että pitäisi mennä jonnekin tuttitehtaalle ja pyytää valamaan tissistäni joku tutti. Varsinkin automatkoilla joilla pieni huusi kuin syötävä ja itse yritin huudella etupenkiltä ”Äiti ajaa autoa, ei ole mitään hätää. En voi antaa nyt tissiä”. Silloin oli tuttia ikävä.

Kokeiltiin ensimmäisen kerran tuttipulloa vauvalle kotona n. viikon kuluttua synnytyksestä. Vauva söi, mutta puklasi hetken kuluttua kaikki maidot pois. Ajattelin, että vauva söi varmaan yli tarpeensa. Puklailua jatkui monta kuukautta ja määrät oli isoja. Äitiyden glamour hetkiä kun vauva puklasi suoraan tissien väliin useita kertoja, haha! Vauva oli niin pieni ja maitoa tuli todella paljon, joten hän söi itsensä liian täyteen. Paljon maitoa, isolla Peellä. Suihkutissit ei edesauttanut pienokaisen pukluongelmaan.

Imetys tuntui toisen vauvan kohdalla niin luonnolliselta, että jotenkin unohdin koko tuttipullohomman. Ensimmäisen yrityksen jälkeen meni varmaan useita viikkoja kun muistin, että ainiin. Pitäisiköhän kokeilla tuttipullohommaa uudelleen?

Toisella kerralla vauva ei suostunut ottamaan hörppäystäkään pullosta. Ei miehen kokeilemana, eikä minun yrittäessäni. Hankimme erilaisia pulloja ja tuttipäitä. Mainoslauseita, joissa kerrottiin 95% vauvoista hyväksyvän kyseisen pullon. Ei meidän neiti. Nyt minimimmi on 10-kuukautta ja hän on elämänsä aikana suostunut tasan kerran syömään pullosta kokonaisen maitoannoksen –silloin ensimmäisellä kerralla, jolloin puklasi kaiken pihalle.

– REHELLISESTI SANOEN, ON OLLUT VÄLILLÄ AIKA RANKKAA

Rehellisesti sanoen on ollut välillä aika rankkaa, kun tissi toimii lohduttajana, ravintona, juomana, viihdyttäjänä, rauhoittajana ja puruleluna myös välillä – voin kertoa, että sattuu. Imetystaipaleemme on siis ollut hyvin intensiivinen. Elin aikamoisessa äitikuplassa monta monta kuukautta ja vasta hiljattain olen alkanut kaivamaan sitä Tiinaa irti tissitantereen takaa esiin enemmän. Pisin aika erossa vauvasta on ollut n. kolme tuntia tämän 10 kuukauden aikana.

Oma mielipiteeni on se, että on sama syökö vauva tissimaitoa vai korviketta, kunhan ravintoa saa. Pakko silti myöntää, että varsinkin ennen kuin vauva söi kiinteitä ja kasvu tapahtui ainoastaan minun imetyksen ansiosta, koin ilon ja ylpeyden tunteita aina neuvolassa, kun neukkatäti kehui hienoa kasvua. Toisen lapsen kohdalla olen myös ollut paljon rohkeampi imettäjä ; nyt olen julki-imettänyt vaikka missä ilman ahdistusta.

Ennen minimimmin syntymää luulin, että kaikki vauvat syövät tuttipulloa ja tuttia. Ihmettelin kovasti, jos joku sanoi ettei hänen lapsensa suostu. ”No eihän se ole kuin tökätä vaan”. Nyt tiedän, ettei se mene niin. Jokainen vauva on oma yksilönsä. Tsemppiä muillekin tissittelijöille!

Lue lisää Tiinan kirjoituksia Fit Fat Mama -blogista.

Löydät blogin myös Facebookista.

Kommentoi