Perhevalmennusta ja pohdiskelua

Rakas päiväkirja

Perhevalmennuksessa oli tänään teemana imetys. Olimme sieltä totuttuun tapaan myöhässä, sillä rakkoni oli jälleen sitä mieltä, että se puolentoista kilometrin kävelymatka on pidätyskyvylle kerta kaikkiaan liikaa. Ylimääräisen vessareissun vuoksi kuulematta jäi siten se, kuinka imetyksen tulisi varautua (veikkaan, että jotenkin muuten kuin miten homma on hoidettu nyt eli fiiliksen mukaan) ja mistä ensi-imetyksessä oike on kyse.

Jos ihan rehellisiä ollaan, en ole osannut ajatella mitään imetysasioita siihen synnytykseen(kään) liittyen (pieni panikoituminen tähän väliin, että josko sitä kuitenkin pitäisi). Meinasin, että siinä olisi jo ajateltavaa kerrakseen, kun yrittää pullauttaa sen mukulan ulos ilman, että repeää tuhannen säpäleiksi. Vaan ei! Siitähän se homma vasta kuulemma alkaa.

Ne kaikki vimpaimetkin tuntuivat vähän vaivaannuttavilta. Oli pumppuja ja joku maidonkerääjä, josta en vieläkään tiedä, mihin sitä käytetään. Sori vauva, sun kohdalle sattui arpajaisissa tällainen astetta ummikompi imettäjämutsi. Mutta kaipa se siitä sitten jotenkin lähtee rullaamaan. Jos ei, niin voin aina tehdä niistä liivinsuojista vaikka lasinalusia (kyllä, mulla on liivinsuojia, vaikka en vielä tiedä, miten päin sitä vauvaa siinä tissillä pidetään).

Noin yleisesti ottaen minusta tuntuu, etten juuri saanut irti siitä valmennuksesta. Imetys tuntuu näin etukäteen ajateltuna jotenkin vaikealta hahmottaa. Enemmän olisin halunnut kuulla, että miltä se nyt sitten TUNTUU, kun joku on kiinni rintamuksessa päivät ja yöt. Miten sitä jaksaa ja miten siinä nukutaan, kun nykyisin häiriinnyn pienimmästäkin rasahduksesta yöaikaan. Tai ehkä nämä eivät ole relevantteja mietintöjä. Olen ajanut itseni siihen käsitykseen että tulevina vuosina ei nukuta, imetinpä tai en. Mutta sitäkin minä sitten pohdin, että entä jos se imetys ei tunnukaan luontevalta? Entä jos en osaa? Saako sen sanoa ääneen, jos siitä ei tykkääkään? Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.

PUS MOI!

MAIKKI

 

Nykymutsin imetyspäiväkirja on erään äidin merkintöjä eräältä imetystaipaleelta. Siinä on jotain tuttua ja jotain vierasta. Se ei ole ihan totta eikä ihan tarua, mutta takuuvarmasti suoraa puhetta siitä itsestään.

 

Kommentoi