Odotusta ja mielikuvaharjoituksia

RAKAS PÄIVÄKIRJA

Lopun merkit ovat käsillä. Luulen, että minityyppi saapuu maailmaan pian. Laskettu aika meni toissapäivänä ja vatsassa on käynnissä sellainen hyörinä, että hämmästyn, jos sieltä ei kohta tule joku ulos. Luulen, että olemme vauvan kanssa molemmat sitä mieltä, että tätä lystiä on nyt katsottu riittävän pitkään. ”Kiitos mutsi näistä yhdeksästä kuukaudesta, mutta eiköhän tämä ole jo vähän nähty. On uusien haasteiden vuoro ja mulla on jo kiire nähdä, miltä siellä ulkomaailmassa näyttää.”

Panikoiduin tämän lasketun ajan ylittämisestä ehkä vähän ja lähetin puolison hakemaan kaupasta sellaisen sähköisen rintapumpun. Eipähän voi kukaan sanoa, ettenkö olisi varustautunut.

Anoppikin soitti ja kyseli vointeja. Sanoi rintapumpusta kerrottuani, että siipan ollessa vauva ei pumpun käytölle olisi juuri jäänyt aikaa. Sen verran tiuhaan tahtiin hän oli kuulemma maitoja tilaillut. Sillai ei kyllä haittais yhtään, jos vaikka vähän joutuisi sohvannurkassa istumaankin. Tulisi viimein katsottua ne rästissä olevat sarjat ja tuotantokaudet. Mielikuvissanihan me siis köllötellään minityypin kanssa sohvalla päivät pitkät ja kaikki on ihanaa ruusunpunaista hattaraa. Vauvakupla the best! Sisko koetti kyllä hienovaraisesti vihjata, että ei se v ä l t t ä m ä t t ä mene ihan niin. Noh, katsotaan kuin muikkelin käy.

Pusmoi,

Maikki

 

Nykymutsin päiväkirja on erään äidin merkintöjä eräältä imetystaipaleelta. Siinä on jotain tuttua ja jotain vierasta. Se ei ole ihan totta eikä ihan tarua, mutta takuuvarmasti suoraa puhetta siitä itsestään.

 

Follow my blog with Bloglovin

 

Kommentoi