Nykymutsin ystäväkirja: Laura / Mamma rimpuilee

OleN . . .

Laura Satamo, Mamma rimpuilee -blogin kirjoittaja, kahden lapsen
äiti ja mediayrittäjä.

ImetiN . . .

vasta toista lastani. Ensimmäisen kanssa imetys oli harmikseni mahdotonta. Oli eheyttävä kokemus saada imettää edes toista lapsistani. Varsinkin, kun se onnistui heti synnytyksen jälkeen ilman mitään ongelmia. Täysimetin kuopustamme ja jatkoin imetystä noin
yksivuotiaaksi.

Yllätyin siitä, ettÄ . . .

päätös siirtyä ensimmäisen lapsen kanssa pakonomaisesta pumppaamisesta (jotta olisin voinut tarjota tälle mahdollisimman kauan rintamaitoa) pelkkään vastikkeeseen olikin minulle henkisesti parempi päätös, kuin istua tunteja pumpun kanssa toivoen, että saisin tiristettyä edes 50 ml vauvalle. Kun maitoa ei enää tullut kuin parhaimmillaan 5-10 ml, luovutin ja siirryin kokonaan vastikkeeseen. Vasta siitä alkoi minun muistoissani sellainen ihana vauva-aika.

Ajattelin usein . . .

kuinka onnekas olen, että sain kokea kuopuksemme kanssa täydellisen mutkattomasti sujuvan imetyksen. Ja toisaalta, kuinka en ole äitinä yhtään sen epäonnistuneempi esikoisen kuin kuopuksen kanssa.

Hauskin hetki oli, kun . . .

huomasin säilyttäväni ostamassani vauvan sivuvaunusängyssä jo kuudetta kuukautta läppäriäni, vesipulloani ja puhelintani, enkä vauvaa. Olin ostanut sängyn, jonka saa omaan sänkyyn kiinni ja josta saa toisen kaiteen alas, jotta voisin nostaa vauvan aina imetysten välissä sinne. Oikeasti vauva nukkui kaikki yöt vieressäni, rinnallani.

Minulle oli tärkeää . . .

ettei kukaan ulkopuolinen kyseenalaista tai arvostele valintojamme. Kukaan ei voi tietää, minkälaisia asioita ihmisten päätösten takana on. Esikoisen kanssa harmitti itseänikin, ettei imetys ollut mahdollista, eikä siihen olisi tarvittu ulkopuolisten tuomioita. Enkä onneksi törmännytkään sellaisiin.

Terveiseni mutseille:

Armollisuutta itseään ja muita kohtaan toistellaan jatkuvasti, mutta se vaan on totta! On paljon hauskempaa olla äiti, kun pystyy ottamaan vähän rennommin.

 

ImetysFILOSOFIAni: En usko, että aikuisena kukaan lapsistamme on erityisen kiitollinen tai katkera, olipa niitä imetetty tai ei. Että kunhan ne ruokkii, niistä pitää huolta ja niille antaa läheisyyttä ja rakkautta, kaikki on hyvin.

 

Lauran blogi: www.mammasti.blogspot.fi

 

Tämä ystäväkirjapostaus on julkaistu ensimmäisen kerran Nykymutsin uutiskirjeessä keväällä 2018.

 

Kommentoi