Nykymutsin ystäväkirja: Hanne / Valeäiti

OleN . . .

Hanne, Valeäiti, kahden supersiistin tyypin äiti. Lapseni ovat 5 ja 7, minä 34.

ImetiN . . .

niin kauan kun se tuntui hyvältä ja oikealta. Ensimmäisen kanssa 6,5kk kunnes maitoa ei enää tullut, toisen kanssa laitoin lapun luukulle 11kk kohdalla kun…unta ei enää tullut.

Yllätyin siitä, ettÄ . . .

imettäminen voi olla myös helppoa. Ensimmäisen kanssa kaikki oli vaikeaa jättimäisistä tisseistä kärsimättömänä itkevään vauvaan. Toisen kohdalla vaikeaa oli vain imetyksestä luopuminen.

Ajattelin usein . . .

etten tule koskaan onnistumaan tässä. Alku oli niin hiton vaikeaa! Myöhemmin ajattelin miten ainutkertaista se on että saan pitää toisen ihmisen tällä hengissä. Imetys oli mulle todella tärkeää, ja sitä ehkä kaipaan vauva-ajoista eniten.

Hauskin hetki oli, kun . . .

tiputin pasta bologneset imetettävän kaulalle. Kun maitoa suihkusi kaaressa vauvan silmään. Kun kumarruin lepertelemään vauvalle ja unohdin toisessa tississä ylipursuvan maidonkerääjän. Ai että.

Minulle oli tärkeää . . .

imettää vaikka se oli vaikeaa. Olin monta kuukautta rajatulla dieetillä (allergiat), säilöin maitoa pikkupusseissa pakkaseen ja tungin kaalia rintsikoihin. Jokaisesta imetyshetkestä olen kiitollinen vielä tänäänkin.

Terveiseni mutseille:

Imetys on mahtava juttu, jos se on sinustakin mahtavaa. Mutta jos homma ei onnistu, älä huoli, lapsen saa ruokittua todella monella tavalla, ei se pullosta pilalle mene. Ne oikeat kasvatusvirheet tulee vasta paljon myöhemmin! Vitsi vitsi.

 

Imetysmottoni: Ensin yritetään kunnes toimii tai ei enää jaksa yrittää. Sitten imetetään niin kauan kun se kaikista tuntuu hyvältä ja sitten kun näin ei enää ole, imetys lopetetaan.

 

Julian blogi: WWW.VALEAITI.FI

 

 

Kommentoi