Milla: miltä imetyspettymys tuntuu?

Olen, Milla, 24-vuotias avovaimo, 02/15 pojan ja 05/17 tytön äiti sekä yrittäjä Kuhmosta. Blogissani käydään läpi lapsiperheen arkea, sisustetaan ja pohditaan kasvatusta sekä ajankohtaisia aiheita. Sisältö vaihtelee elämäntilanteen mukaan laajalti. Tervetuloa lukemaan!

 

KOKEMUKSENI IMETYSPETTYMYKSESTÄ

Oletko kokenut imetyspettymyksen? Oletko pystynyt jakamaan aihetta kenenkään kanssa? Minä koin ekan imetyspettymykseni esikoisen kanssa. Taustalla oli vain neuvolan ohjeistuskerta imetyksestä ja toki se hetki, kun lypsät omista rinnoistasi lapsellesi ensimmäiset tipat purkkiin kätilön ohjeistuksella, koska hän on keskolassa saamassa lisähappea.

Meidän imetystaival ei lähtenyt käyntiin mielestäni hyvin. Maito ei päässyt nousemaan kunnolla ja stressasin kauheasti. Muistan, kun imetin monta tuntia putkeen ja minulle alkoi tulla nälkä. Lapsi vaan huusi kokoajan. Kutsuin hoitajan apuun, mutta hän valitti minulle että ensin lapsi ja sitten vasta äiti. En saanut sanaakaan suustani sillä hetkellä, vaikka olisi tehnyt mieli sanoa: ”anteeksi mitä, mä olen imettänyt jo 5 tuntia putkeen. Kai mullakin on oikeus saada energiaa ennen kuin alkaa heikottaa.” Lopulta hoitaja otti vauvan ja syötti tälle ruiskusta maitoa ja näin vauva nukkui pitkät unet.

– EN OLLUT LUKENUT MITÄÄN IMETYKSESTÄ RASKAUSAIKANA TAI KOSKAAN

Kotiin päästyä koin imetysraivateita, jotka oli mulle ihan uusi juttu ja en tiennyt edes niiden olemassaolosta. En ollut lukenut mitään imetyksestä raskausaikana tai koskaan. Loppupeleissä ne raivarit saivat mut antamaan korviketta. Vauva oppi nopeasti juomaan pullosta. Imetin häntä noin kuukauden verran ja kokeiltiin myös imetystä ja pulloruokintaa, eli ensin imetys ja sitten pulloa. Tässä hommassa perhetyöntekijä auttoi minua. Loppupeleissä ajattelin, että tämä oli nyt tässä ja hän saa syödä pullosta. Tuntui, ettei mun maito riitä. En tiedä missä lopulta vika oli, mutta mulle sanottiin ettei vika ole koskaan minussa ja näinhän se on. Pulloruokintaan siirtyminen oli helppoa, mutta en tiennyt lapsentahtisesta pulloruokinnasta tai edes siitä, että sitä tuttia ei saa tyrkätä suoraan lapsen suuhun. Lapsen pitää itse ottaa sen suuhun samalla tavalla kuin hamuaisi rintaa. Mun tavoite on aina ollut ja imettää 6 kuukauden ikään asti, mutta koin esikoisen aikana pettymyksen.

– MINULLA OLI TOSI YLPEÄ OLO ITSESTÄNI

Sitten kuopuksen imetystaival. Raskausaikana liityin moneen imetysryhmään ja opiskelin sekä  ammensin  aiheesta  kaiken mahdollisen tiedon. Kaikki lähti tosi hyvin käyntiin. Maito nousi rintoihin urakalla ja ei ollut stressiä, neiti oli tyytyväinen sekä maitoa riitti. Neiti ei tarvinnut kertaakaan ruiskemaitoa. Minulla oli tosi ylpeä olo itsestäni.

Kotiin päästyä kaikki sujui hienosti. Syötin muutaman kerran pullosta, mutta neiti ei oikein tykännyt asiasta ja olisi aina halunnut rinnalle, joten tyynnyin antamaan rintaa. Olihan tavoite imettää mahdollisimman pitkään. Pullosta ruokinta vaan olisi helpottanut elämää ja olisin päässyt käymään pidempiä aikoja jossain. Sitten alkoi ne kuuluisat raivarit. En ymmärtänyt yhtään neitiä ja moni muukin oli kummissaan. Taas minulle kerrottiin, ettei vika ole minussa, vaan neidin päässä on nyt joku vinksallaan. Hän ei nimittäin suostunut yhtään makaamaan. Siis vaikkei imetetty, vaan laitettiin makuuasentoon, alkoi kauhea huuto ja pystyssä kaikki oli taas ok.

Kutsuin apuun imetystukiäidit, jotka kävivät kotona ja juteltiin imetyksestä. Kokeiltiin eri asentoja ja hyssyttelyä. Lopulta sain imetettyä. Julkisilla paikoilla hyssyttelin neitiä sylissä samalla kun imetin, näin neiti sai syötyä. Myös valot, äänet ja muiden ihmisten läsnäolo samassa tilassa aiheutti kielteisen imetysreaktion neidissä. Hän ei osannut yhtään keskittyä imetykseen. Neiti tykkäsi imeä pimeässä huoneessa rauhassa ilman muita.

Monesti pumppasin maitoa ja kokeilin eri korvikkeita, mutta pullo ei vaan kelvannut. Kun sitä yritettiin antaa syntyi aivan järkyttävä tappelu ja huuto. Tissi oli aivan pakko saatava nyt heti. Tyynnyin aina antamaan rintaa, koska en jaksaisi kuunnella monen tunnin tappeluita. Monet kokeilivat syöttää pullosta, mutta mikään ei auttanut. Tyttö oli päättänyt, että rinta on se juttu. Mulle sanottiin, että enhän mä voi mennä minnekään, kun ei syö kunnolla ruokaa ja ei suostu pullosta imemään.

– EDELLEEN IMETÄN AAMULLA, PÄIVÄLLÄ JA YÖLLÄ

Mutta niin vaan neiti aloitti 11k iässä hoidon satunnaisesti. Hän on opetellut olemaan ilman rintaa heti alkuun 8 tuntia. Alku oli haastavaa, koska neiti on tottunut nukahtamaan rinnalle. Nykyään ruokailu on alkanut parantumaan, liekkö kyseessä imetyksen vähentyminen ja muiden lasten seura. Nokkamukista on opittu juomaan ja imemään pillistä/sosepussista, mikä sinällään tuo helpotusta arkeen. Edelleen imetän aamulla, illalla ja yöllä. Viikonloppuna toki enemmän. Kun neiti tulee hoidosta, haluaa hän heti rintaa ja kertoo käytöksellään, että on ollut ikävä.

Nyt neiti on tosiaan jo vuoden ja on ollut huisia kokea tämä imetysmatka hänen kanssaan ja se jatkuu niin kauan kun hän itse haluaa. Raivarit on oikeastaan selätetty täysin ja imetys on ihanaa ja läheisyyden antava hetki. Neiti osaa tulla repimään paitaa, kun haluaa rinnalle. Sain täyteen 6 kuukauden tavoitteeni. Hankin sen kunniaksi äidinmaitokorun. Meillä oli paljon raivareita, koin paljon pettymyksiä, itkin ja meinasin luovuttaa, mutta neiti oli päättänyt, että rinta on se juttu kaikesta huolimatta. Joten kiitos rakas tytär, että annoit minulle tämän kokemuksen ja opetit minulle enemmän imetyksestä. Kiitos myös esikoinen, että opetit minulle ettei imetyspettymys ole maailman loppu ja pulloruokitusta lapsesta kasvaa myös terve lapsi.

 

Lue lisää Millan kirjoituksia Äärirajoille-blogista.

Löydät blogin myös Facebookista.

 

4 kommenttia artikkeliin “Milla: miltä imetyspettymys tuntuu?”

  1. Vaikka kuinka etukäteen suunnittelisi niin sitä ei voi tietää kuinka se imetys sujuu – tai ei suju. Itselläni on tietoa imetyksestä koulutustaustanikin vuoksi, mutta mikään ei valmistanut siihen kun se itse synnytys ei mennytkään ihan parhain päin ja jouduimme tehon kautta vauhtia elämään ottamaan..

  2. Tuntuu näin miehenä oudolta äiteihin kohdistuva paine siitä, että ensimmäisenkin lapsen kohdalla imetys pitäisi lähteä sujumaan noin vaan. Äidillä tai lapsella ei kummallakaan ole mitään kokemusta asiasta, niin vaatiihan se harjoittelua.

  3. Tämä on tärkeä aihe! Kiitos, kun kirjoitat siitä näin avoimesti! Minulla ensimmäinen imetys takkuili todella paljon. Opettelin itse kirjasta lukemalla asioita, koska en saanut synnärillä tarpeeksi apuja. Onneksi lopulta imetys lähti luistamaan. Tieto on todella tärkeää!
    Kiitos ja hyvää kesää!

Kommentoi